Joku aika sitten hehkutin, kuinka aion nyt tänä keväänä mennä Dieselkurssille. Pyh. Ensimmäisen järjestäjän päivä ei sopinut ja toinen kurssi ehti täyttyä. Nyt elelen toivossa, että löytyisi varasija. Voi kun tuollainen järjestettäisiin vielä uudestaan jossain kohtaa vuotta. Olisi mukavaa päästä esittämään tyhmät kysymyksensä tilaisuudessa, jossa niiden esittäminen on  jopa toivottua! Eiköhän me kuitenkin vene saada vesille ilmankin kurssiakin. Ja ensi vuonna pitää olla ensimmäisten joukossa kärkkymässä kurssipaikkaa.

Ilmojen lämmetessä alkaa vähitellen tulla mieleen, mitä kaikkea veneellä pitäisi huhtikuussa saada tehtyä. Nimenvaihto ja pohjaan kova myrkkymaali, köysiohjaimien vaihto. Siinä ne tärkeimmät. Toukokuussa oli  vesille lasku. Siitä alkaakin sitten mastonpystytys, mistä olen nähnyt jo yhden painajaisen. Ei sen nyt luulisi olevan niin vaikeaa, mutta kyllä se silti ensikertalaista hirvittää. Kävin loppukesästä purjehduskurssin ja opettaja lupaili kovasti, että voi tarvittaessa tulla auttamaan. Siinä on kyllä purjehtija henkeen ja vereen.