Glykoleiden laittaminen koneeseen oli tämän syksyn haasteellisin homma. Olimme tekemässä sitä ensimmäistä kertaa, turvanamme ainoastaan entisen omistajan sanallisen selostus ja FE83.orgista löytynyt ohje, jotka molemmat jättivät vähän epävarman olon kun ei ole minkään sortin kokemusta näistä asioista. Mutta eihän se auta muu koin ottaa härkää sarvista ja ruveta tekemään. Niinhän sitä oppii.

Ajattelin pistää toimenpiteet tänne muistiin kuvineen kaikkineen. Ensinnäkin itseäni varten (uhosin tekeväni homman ensi syksynä itse) ja toisekseen siksi, että joku muukin saattaa painia saman asian kanssa. Koneen merkkihän on siis tuo FE83 veneille tuttu Yanmar 1GM.

Työ alkaa pakkasnesteen hankinnasta. Koulukuntia on monia, me ostimme kolmen litran pönikän, jota lantrasimme vedellä siten, että sen pitäisi kestää -50 asteen pakkasiakin, mutta moni laittaa raakaa tavaraakin. Glykoli ja vesi siis ämpäriin odottamaan ja sitten termostaatin irroitukseen. Termostaatti on irroitettava, jotta neste kulkee varmasti koko koneen läpi. Jos ei halua irrottaa termostaattia, pitää konetta käyttää jonkun aikaa, jotta se lämpenee.

Termostaatti löytyy koneen "edestä". Eli siitä osasta, joka löytyy FE83 veneistä portaiden takaa. Olen oheiseen kuvaan merkinnyt ruuvit, jotka pitää irrottaa, jotta termostaatin suojan saa auki. Tässä kuvassa ne on jo otettu irti. Olivat muuten tiukassa!

Sitten vaan käännetään suoja sivuun ja otetaan termostaatti pois kolostaan. Se on tuo pyöreä metalliosa, joka on osoitettu punaisella nuolella. Lähtee ihan käsin nyppäisemällä.

Kun termostaatti on irti, sitä voi vähän putsata ja FE83.orgissa ehdotettiin testaamaan toimivuuttakin. Me olimme niin "paniikissa" jo pelkistä glykoleista, että jäi tekemättä. Siellä neuvottiin myös vaihtamaan paperitiivisteet, joka jäi myös tekemättä. Pitää talven aikana kysellä, että mistä niitä saisi. Nehän voi käydä lisäämässä myöhemminkin.

Kun termostaatti on irti, laitetaan suoja takaisin paikoilleen ja etsitään koneen alta läpivienti josta vesi otetaan koneeseen. Entinen omistaja oli ystävällisesti jättänyt meille letkun, jonka liitimme tuon letkun jatkoksi ja pistimme irtonaisen pään glykoliämpäriin. Tässä vaiheessa vähän jännitti. Meniköhän kaikki oikein....

Sitten vaan kone käyntiin! Toinen varmisti, että glykoliämpäristä alkoi kadota nestettä ja toinen oli kurkkimassa, että pakoputkesta tulee vettä ja hihkaisi kun alkoi vihertää. Se neste siis. Kaikkinensa glykoliseosta taisi mennä noin neljä-viisi litraa.  Vähempikin olisi ehkä riittänyt.

Saman sarjan hommiin kuuluvat sitten lavuaarin alta jalkapumpun tyhjennys (eli pumpataan niin kauan, ettei hanasta tule enää vettä) ja vanhan omistajan neuvosta kaadoimme loput vähäiset glykolit vessanpönttöön ja pumppasimme sinne niiden putkien suojaksi. En tiedä onko välttämätöntä, mutta tulipahan tehtyä. Kokonaisuudessaan aikaa vierähti parikymmentä minuttia. Eihän se sitten niin paha rasti ollutkaan! Ihan turhaan jännitti ja hirvitti.