Niinhän siinä sitten kävi, etten saanut veneestä yhtäkään kuvaa. Aina veneellä ollessa oli muka niin kiire ja tottahan se tietysti on, kun homma on vielä hakusessa. Kävin purjehduskoulun Tampereella Tahitia Sailingin kautta. Opetus oli hyvätasoista ja joustavaa. Tämmöinen maakrapukin pysyi hyvin kärryillä ja oppikin jotain! Juuri kun aloin vähän ymmärtää, mistä purjehtimisessa on kyse, tuli satamamestarilta viesti veneiden nostosta. No niinpä tietysti. Alla veneemme viimeinen reissu tältä vuodelta - ajomatka satama-altaasta toiseen. Masto on kaadettu ja muutenkin vene laitettu niin valmiiksi kuin vain ehdimme.

Varsinainen nosto oli helppoa kuin heinän teko. Ammattilaisten käsissä kun oltiin. Talkoohenki pursiseurassamme on aivan uskomaton. Kaikki olivat auttamassa meitä venepukin kanssa, neuvoivat ja opastivat kärsivällisesti ja vastailivat tyhmiinkin kysymyksiin. Vielä on jotakin juttuja talvea varten tekemättä. Glykoli pitäisi ajaa koneen jäähdytysjärjestelmään sisään ja patjat kantaa kotiin talvehtimaan. Ja tehdä viimeiset pesut ja homeenestot sisällä. Ja pari pientä korjausta ulkopuolella. Ja katsoa, mitkä köydet pitää vaihtaa. Ja.. ja... ja... Eihän tämä kausi mihinkään loppunut!